En olisi koskaan uskonut itse ”joutuvani” tähän tilanteeseen ja varsinkaan kirjoittavani aiheen tältä puolelta, mutta näin on käynyt ja johonkin on ajatuksia purettava, niin miksipä ei sitten tänne..
En kuitenkaan aloita sillä kuinka tähän on päädytty, koska yksi asia johti vain toiseen..
Ennemminkin puran ajatuksia, miltä tuntuu olla se ns. Kolmas osapuoli.
Kyllä, minä tiesin hänen olevan naimisissa, koska olemmehan tunteneet jo useamman vuoden.
Asiasta myös puhuttiin paljon jo ensimmäisillä kahdenkeskisillä ”tapaamisilla”, joten tietämättömyys ei ole ”veruke”, jonka taakse voisin piiloutua, enkä kyllä tahtoisikaan.
Sehän tästä niin ”kamalaa” tekeekin, kun en osaa edes katua..
Luulin olevani liian empaattinen ihminen tällaiseen, mutta kuinka väärässä olinkaan.
Syy katumuksen puutteeseen on ehkä se miltä nuo tapaamiset sai minut tuntemaan.
Kuinka sai olla täysin oma itsensä ja toinen piti sinusta juuri sellaisena kuin olet.
Ilman mitään ”maskia” mitä monesti pidetään suhteiden alussa, kun halutaan antaa ns.paras kuva itsestään.
Nauroimme, sekä puhuimme paljon ja tuntui kuin ne hetket olisi olleet parasta aikaa koko minun elämässä.
Myös lopulta tunteet astui kuvaan, molemmin puolin.. vaikka sitä yritin välttää..
Tiesin, että lopulta se kupla kuitenkin tulee puhkeamaan jossa olemme olleet, kuin muuta maailmaa ei olisikaan ja että silloin sattuu… pahasti.. kaikkia osapuolia.
Niin kuin lopulta kävikin..
Suhteen toinen osapuoli joutui tehdä päätöksen, että jatkaako hän liitossaan ja jättää kaiken muun taakseen, vai lähteekö.
Ymmärrän täysin hänen päätöstään jäädä (niihin sen enempää paneutumatta).
MUTTA..
Koska tunteet oli jo pelissä mukana, ei hän ole pystynyt jättämään minua taakseen.
Ja tunnustan, että en sitä olisi tahtonutkaan.
Minusta tuntuu vain pahalta hänen puolestaan, mitä hän joutuu nyt oikeastaan minun takiani kestämään..
Hän on nyt kahlittuna (melkein kirjaimellisesti) kotiinsa, pää täynnä sekavia ajatuksia.
En tiedä onko se paras vaihtoehto pelastaa suhdetta, koska jos toinen osapuoli tahtoo suhteeseen jäädä, niin ei häntä pitäisi joutua ns.pakolla siinä pitämään.
Minä yritän ajatella asioita itsekseni, että mikä olisi kaikkien kannalta paras vaihtoehto, mutta kun tunteet on jo pelissä mukana, ei ne anna järjelle paljon tilaa.
Toisaalta toivon, että he saisivat asiat järjestykseen ja puhuttua, jotta heidän suhteensa ongelmat selviäisi ja että voisivat olla vielä onnellisia yhdessä, mutta myös toisaalta tahtoisin itselleni sen onnellisuuden, mitä minulla oli hänen kanssaan…
Tiedän senkin, ettei tässä tilanteessa lopulta ole vaihtoehtoa joka miellyttäisi kaikkia..
Ja lopulta, se päätös on vain yhden ihmisen ja se on hän, joka on ns. Kaiken välissä…
Tällainen asioiden sekava purku pitkän kirjoitus tauon jälkeen..
Kaikki haukut otan kyllä vastaan jos niitä halutaan minulle jakaa, mutta ”kuulisin” myös mielellään muita, jotka ovat samaisessa tilanteessa olleet.
~Yours Nefertiri ♡
Nefertiri1983's Blog 
Posted on 7 helmikuun, 2024
0